lauantai 1. elokuuta 2009

100. blogimerkintä

Jo 100. blogimerkintä, hip hei ja hurraa :) Se sopiikin juhlistamaan sitä, että juuri tuli täyteen kolme vuotta Vaasassa asumista. Tässä viikolla tehtiin nostalgiamatka vanhoille kotikonnuille Helsinkiin. Oli ensimmäinen iso automatka kokoonpanolla äiti&lapset ja hyvin meni.

Mittariin kertyi viiden päivän aikana lähes 1000km ja paljon kivoja paikkoja ja ihmisiä. Heinäpellontie, Vaasa - Turku - Ikea, Raisio - Nummela - Innopoli, Espoo - Kaivoksela - Mäkelänrinteen uimahalli, Helsinki - Jättijako - Stockan outlet - Kaivoksela - Porvoo - Kaivoksela - Myyrmanni, Vantaa - Kaivoksela - Pannipolku, Helsinki - Kaivoksela - Sääksen ranta, Nurmijärvi - Vesihelmi, Forssa - Autokeidas, Forssa - Kauhajoki - Ritakuja, Vaasa - Heinäpellontie, Vaasa.

Matkan päätteeksi ajettiin suoraan Ritakujalle ja työmaan tarkastettuamme tehtiin lähtöä kotiin ja Pauli huomasi, että Golfissahan on takarengas ihan lytyssä. Petra kyllä sanoi kuulleensa jonkin erikoisen äänen ponitallin kohdalla Kainastolla, mutta eihän me semmosista piitattu... Hyvin kesti naulan lävistämä takarengas loppumatkan, Vaasan motarillakin vielä ajeltiin sataakolmeakymppiä. Olisi se ollut riemukasta tällä kokoonpanolla ja tällä autonhuoltokokemuksella jos kuumentunut rengas olisi räjähtänyt mutkaisilla pikkuteillä. Pauli oli meitä odotellessaan tontilla keksinyt, että nythän voisi tyhjentää ja imuroida täpötäynnä olevan Saabin perän. Sepäs sattui, Ritakujalla matkatavarat vain Golfista Saabiin ja sitten kotiin.

Tällaiselta katto vielä näytti matkaan lähtiessämme.



Samantien kun Pauli meille sunnuntaiaamuna heipat vilkutti, niin kännykkään tuli jo viestiä, että terassin päätykolmiota muurataan joten saman tien apumieheksi. Kuvia päätykolmiosta eri suunnista:




Maanantaina Pauli porasi reikiä autotallin katonharjalle. Itse tehdyt työtasot olivat hyvin toimineet eikä poraajakaan pudonnut maahan. Sivusta seuranneena voi todeta, että ei se tasojen tekeminen vaan tarvikkeiden tuonne korkealle nostaminen yhden miehen käsin ja voimin!



Talon vesikaton rakentamisessa on nerokas rakennesuunnitelma. Aikaisemmin asennettujen siporex-elementtien päälle on liimattu yhteensä 108 noppakuutiota ja niiden viereen on porattu yhtä monta reikää, joihin on juotettu kiinni yhtä monta tuulisidettä. Noppakuutioiden tehtävä on korottaa vesikattorakennetta 30cm. Onteloon puhalletaan myöhemmin eristemateriaali. Kuvan alaosassa näkyy jiiriin asennettujen siporex-elementtien väliin kaadettu siporex-murske.



Noppakuution päälle on asennettu lautakoolaus huokoisen tuulensuojalevyn kiinnitysalustaksi. Tuulensuojalevyt on hyvä pitää kuivana, joten se peitetään yöksi pressuilla. Toisin sanottuna katosta tulee erittäin nopeasti sadeveden pitävä. Kuitenkin kesätuuli pääsee kuivattamaan vielä tyhjänä olevaa ontelorakennetta pressun alla. Nerokasta insinöörirakentamista. Pressujen merkitys korostui jo ensimmäisen yön jälkeen. Päivän aikana tuuletusontelo lämpenee pressun alla ja yön aikana pressun päälle tiivistyy useita ämpärillisiä yökosteutta.



Katon reunoille on porattu ja juotettu kierretangot, joiden avulla kiinnitetään päätypoikosten (mikä sana, hih :) kiinnityslankut rakennuksen runkoon. Rakentaminen on mielenkiintoista, kun osat kiinnitetään toisiinsa mutterin ja aluslevyn avulla, eikä pelkästään naulapyssyllä "räkimällä". Samat reikätangot toimivat myös pressun kiinnittäjinä, koska rakennesuunnitelmassa on käytetty samaa reikäjakoa. Nerokasta insinöörirakentamista.

Kustannusmielessä oli jälleen harmillista todeta, että Starkin reilujen alennusten jälkeenkin yksi kierretanko oli vielä viisi euroa kalliimpi kuin viereisen Motonetin listahinta. Loput kierretangot ja kaikki kilomutterit ja aluslaatat sekä ankkurointipeltilevyt ja -naulat oli helppo sitten hakea Motonetista.



Huokoisen tuulensuojalevyn päälle on kiinnitetty kattotuolimateriaalista työmaalla rakennetut kattokannattajat. Katteen rakentamista nopeutti uskallus kokeilla tavanomaisesta poikkeavaa asennusjärjestystä. Pauli oli koko viikon mukana kattotöissä eikä tuotekehitysihmisenä varmasti jarrutellut uusien ideoiden kokeilemista. Kattokannattajat sahattiin yläpäästään 26,6 asteen jiiriin ja ankkuroitiin kiinni toisiinsa katon molemmille lappeille. Koska rakennuksen runko oli muurattu mittatarkasti ja puutavarana käytettiin rakennussuunnitelmassa määriteltyä sahatavaraa, työmaalla asennetut kattotuolit paikoittuivat heti linjasuoraan. Puoli vuotta sitten sama sahatavara kasvoi samalla paikalla isoina puina.

Kattokannattajien räystään puoleinen lankku sahattiin myös 26,6 asteen jiiriin ja mittatarkat lankunpäät asennettiin heti kohdalleen ja yhdistettiin katon yläpään lankkuihin. Teleskooppijatkos - ei tarvitse enää myöhemmässä vaiheessa jiirata räystäslankkuja telineillä heiluen. Heti valmista, nerokasta insinöörirakentamista.

Tuulensuojalevyn läpi työnnetyt tuulisiteet kiinnitettiin kattokannattajiin. Kattokannattajien päälle asennettiin aluskate. Aluskate on sadeveden kestävä eikä sen päälle tarvitse enää laittaa pressuja yöksi.

Aluskatteen päälle kiinnitettiin tuuletusrimoitus. Tuuletusrimoituksen päälle asennettiin tässä vaiheessa laudat, joiden avulla katolla voi liikkua aluskatetta ja huokoista tuulensuojalevyä rikkomatta. Laudat hyödynnetään myöhemmässä vaiheessa harvalaudoituksessa. Harvalaudoituksen päälle asennetaan konesaumattu peltikatto.



Siinä missä huippukirvesmiehet huutelivat naapureille, että "kyllä tuo on sitten v****mainen katto ja tuokin pitää vesikattoon saada", niin samaan aikaan löytyi kuitenkin taitavia kavereita, jotka tekevät mitä haluavat eivätkä tyydy tekemään sitä mitä osaavat tai miten on totuttu ennen tekemään.

Kiitos rakennuksen vesikatteen saattamisesta tähän vaiheeseen kuuluu vastaavalle työnjohtajallemme (rak.ins.), joka päätti kesälomansa ja tuli itse oman poikansa (dipl.ins.opisk.)kanssa toteuttamaan normaalia vesikattoa vaativamman rakennesuunnitelman ja vielä kehittivät työtapoja entistä paremmiksi. Laatujärjestelmän idea on jatkuva parantaminen (apumiehenä toimineen tuotekehitysinsinöörin ja laaduntekijän mielipide).

Kiitokset ansaitsee myös rakennusarkkitehti, joka on suunnitellut meille yläkerran vinokaton sekä rakennesuunnittelija, joka on laatinut tämän nerokkaan rakennesuunnitelman. Tällä hetkellä melkeinpä harmittaa, kun autotalliin ei tule samanlaista vesikattoa kuin talossa vaan se tehdään vanhanaikaisella tavalla - kattoristikoilla. Talossa on tuulettuva alapohja ja nyt myös tuulettuva yläpohja, autotallissa maavarainen betonilaatta ja tavanomainen katto.

Loppuun vielä kulinaristinen makupala. Vaasakin näköjään ruhtinaallisesti tänään palkitsi uudet asukkaansa kun pysyivät kaupungissa eivätkä palanneetkaan Helsinkiin :)