Petra autteli alkuvalmisteluissa, urat kasteltiin hyvin.
Taikina tehtiin isossa saavissa laastinsekoittimella, kaadettiin kannulla uriin ja tasoitettiin päältä. Vähän kuin olisi nopeasti kovettuvalla suklaakuorrutuksella yrittänyt saada jättimäiseen mokkapalapeltiin hienoa pintaa :) Välillä se oli liian nestemäistä, välillä liian stydiä möhnää. Miia ainakin aikoo jatkossa levitellä mielummin sitä suklaakuorrutetta kuin tuota auringonpaisteessa aggressiivisesti kuivuvaa laastia.
Petra jaksoi tosi hienosti leikittää Pihlaa pitkän ajan, joten saatiin ährätä rauhassa tuon leipomuksen kanssa. Valmista tuli!
Leipomisista vielä tuli mieleen, että käytiin aamupäivällä kevätjuhlan jälkeen mansikkaleivoskahveilla Kauppahallin kahvilassa. Varsin kelpo vaihtoehto silloin, jos Café Gamla Stanin mansikkaleivoksille on liian pitkä matka.
